Sysi

Lähimetsän avohakkuusta huhtikuussa 2024 jäi jäljelle ainoastaan koivun tuohen riekaleita, jotka keräsin talteen. Hakkuiden nopeus, arvaamattomuus ja väkivaltaisuus kesken lintujen pesimäajan sai aikaan reaktion, joka näkyy työskentelyssäni uusien teosten parissa.

Työssäni pohdin hiljaisen ja hitaan tekemisen ja läsnäolon merkitystä materialipohjaisen taiteen keinoin. Itselleni tutuin materiaali on tekstiili, mutta yhtä lailla teos voi syntyä löydetyistä luonnonmateriaaleista. Kun ekologisuus, materiaalien tuntu ja paikan muisti yhdistyvät, se voi toimia keskustelunavauksena hiljaisuuden ja ekologisen elämäntavan merkityksestä taiteessa ja yhteiskunnassa.

Aiheeni polveilevat ilmastoahdistuksen, luontokadon ja toisaalta ajan kulumisen pohdiskelussa. Päätöksenteon vaikeus sivusta seuramisen ja oravanpyörässä juoksemisen välillä on alituista. Taiteen keinoin yritys vaikuttaa on hauras, mutta toivoakseni merkityksellinen.