Suojelutyötä tukeva galleria
Suden matkassa -näyttelyn taiteilija Minna Pyykkö kirjoittaa:
”Susien tarina on satojen tuhansien vuosien mittainen. Niiden merkitys muiden lajien ja tautien säätelijänä on alettu
ymmärtää viime vuosina yhä paremmin. Sudet ovat eläneet täällä ihmisten rinnalla koko historiamme ajan. Tästä
rinnakkaiselosta on alkanut myös koirien tarina, jolla on ollut iso merkitys ihmisten selviämisessä tähän päivään.
Susiin liittyy paljon tunteita, ja susikeskustelu käy kuumana aina kun metsästyskiintiöistä aletaan puhua. Susi on kuitenkin vain
yksi eläinlaji muiden joukossa elämässä omaa ainutlaatuista elämäänsä. Se on myös uhanalainen Suomessa ja elänyt
täällä yhtä pitkään kuin ihmisetkin. Viime vuosina on pyritty lisäämään maltillista vuoropuhelua eri ihmisryhmien välillä
ja suunnittelemaan toimivia ratkaisuja susivahinkojen ehkäisemiseksi ja pelkojen vähentämiseksi. Tämä on tärkeää, ja toivon,
että työ jatkuu.”
Suden matkassa -näyttely avaa eri näkökulmia susiin. Yllä on yksityiskohta Samuli Heimosen teoksesta Haavikon isäntä. Heimosen maalausten sudet elävät eteläisen lehtevässä maisemassa: ”Susi on Viron kansalliseläin ja siellä on hyvin monipuolinen ja runsas suteen liittyvien kiertoilmaisujen perinne. Ilmar Roots on koonnut kirjaansa”SUSI, MEIE RAHVUSLOOMA 523 NIME” peräti 523 erilaista nimitystä ja lyhyttä runonvärssyä suden eufonyymeistä. Meille on Suomessa tuttua, että karhua pelättiin ja kunnioitettiin ennen niin paljon ettei karhu-sanaa uskallettu lausua ääneen. Karhuun viitatessa ja sitä lepytettäessä tarvittiin kiertoilmaisuja, jotka eivät loukkaisi karhua. Suden monet nimet Virossa kertovat samanlaisesta kunnioituksesta mutta niiden laajuus ja monipuolisuus ovat poikkeuksellisia. Olen nimennyt ”Katoavat sudet”– sarjan maalauksia liittyen Virolaisiin suden kutsumanimiin.”
Juha Suonpään teosten taustalla taustalla on Urjalan hukkien kohtalo – tammikuussa 2026 tapettu lauma, josta jäljelle jäi vain yksi, edellisen kesän pentu. Kun lauma katoaa, ei katoa vain yksilöitä, vaan myös tapa lukea metsää ja elää siinä. Sarja rakentuu seitsemän vuoden aikana metsään asetettujen kameroiden tallentamien todellisten hetkien varaan. Metsä näyttäytyy tilana, jossa elämä tapahtuu omassa rytmissään: katseina, eleinä, jälkinä ja hienovaraisina muutoksina ajassa.
Juha Suonpää: Tämä valokuvakokonaisuus on omistettu tammikuussa 2026 tapettujen susilaumojenmuistolle. Se syntyy jäljistä, katseista ja hiljaisista reiteistä – siitä, mikä metsässä oli yhdessä, ennen kuin se hajotettiin. Kun lauma katoaa, ei katoa vain yksilöitä, vaan kokonainen kieli: tapa lukea metsää ja elää siinä.
Syyskuun näyttely oli Marko Hämäläisen ja Vilja Tammisen Puunkoristelija ja Tähtipoika.
Ikimetsägallerian kesä vierähti onnistuneen POHJOLAN EMOT -näyttelysarjan merkeissä. Kiitos kaikille taiteilijoille ja yleisölle!
Pohjolan emot taiteilijoita ylhäältä vasemmalta: Leena Ristolainen, keskellä yksityiskohta Riikka Aarnion teoksesta, Päivi Meriläinen, Keanne van de Kreeke, Kiti Saarinen, Annu Salminen ja Ronja Tammenpää.
Alkukesän näyttely oli Pohjolan emot I. Se oli värikäs katselmus erilaisiin luontosuhteisiin naistaiteilijoiden tulkitsemana. Alla vasemmalta ylhäältä Anna Aavamo, Mari Kervinen, Inka Nordlund, Karatika, Nina Jansson, Leena Halonen ja Iida Ojanperä.
Merja Palinin Linnunlaulua kaukametsässä näyttely päättyi kesäisissä tunnelmissa. Yhdessä luontoon kirjan julkkarit kannustivat kesäretkille, havainnoimaan ja kokemaan luonnon ihmeitä lasten kanssa. Taustalla Luonnonperintösäätiön ystäville tuttuja Palinin kuoseja ja tuotteita sekä kaunis maalaus.
Helmi- maaliskuun näyttely oli Vesa-Pekka Rannikon Kottarainen saa täplät. Gallerian yläkerrassa oli sarja eräänlaisia kolmiulotteisia kiitosmaalauksia, luonnolle omistettuja reliefejä. Mietiskelevät teokset keskittyivät eläimiin, kasveihin ja luonnonilmiöihin. Ihminen oli riisuttu pois. Sen sijaan luonto oli faabelimaisissa teoksissa itseisarvoisessa asemassa. Yllä on Hömötiainen ja vesipisara. Se on teos, jonka jugendista vaikutteita saanutta muotokieltä ei väsy tarkastelemaan.
SININEN METSÄ
IKIMETSÄGALLERIA jatkaa suojelutyötä ja metsäkeskustelua taiteen keinoin.
Hämeenlinnassa sijaitseva galleria esittelee taidetta videoista veistoksiin, valokuviin ja performansseihin. Haemme uusia toimintatapoja järjestää näyttelyitä, taidemyyntiä ja ympäristöaiheisia tapahtumia.
Vastaanotamme lahjoituksina sekä nykytaidetta että vanhempia teoksia. Tarvittaessa kehystämme ja kunnostamme lahjoituksia. Jos sinulla on näyttelyideoita, lahjoitettavaa tai jokin teoksistamme kiinnostaa, älä epäröi ottaa yhteyttä.
Galleria etsii vaihtoehtoisia tapoja tukea kestävää kehitystä ja metsien suojelua.. Kivijalkagalleriassa vierailu on maksutonta. Ostamalla tai lahjoittamalla taidetta olet mukana hyvän ketjussa..
